Nollaleveys-Unicode-steganografian ja tekoälytekstivesileimojen anatomia
Unicode-standardi määritellään kymmenillä muotoilu- ja ohjauskoodipisteillä (yleinen kategoria `Cf` ja `Zs`), jotka on suunniteltu monimutkaiseen skriptien muotoiluun, kaksisuuntaisen tekstin hallintaan ja näkymättömään sanakatkoon. Merkit, kuten nollaleveysväli (`U+200B`), nollaleveä sitomaton merkki (`U+200C`), nollaleveä sitova merkki (`U+200D`) ja sanan liittäjä (`U+2060`), vievät 3 tavua UTF-8-muistissa, mutta renderöityvät nollalevyisellä vaakasuuntaisella etenemisellä verkkoselaimissa ja tekstinkäsittelyohjelmissa.
Koska nämä koodipisteet selviävät tavallisista Ctrl+C / Ctrl+V -leikepöytätoiminnoista verkkosovelluksissa, Microsoft Wordissa, Google Docsissa ja sisällönhallintajärjestelmien editoreissa, niitä käytetään laajalti digitaalisessa steganografiassa ja tekoälytekstivesileimoissa. Koodaamalla binarisekvenssejä vuorotteleviksi `U+200B`- ja `U+200C`-merkeiksi sanojen väliin alustat voivat merkitä asiakirjoja näkymättömiin. Multinookin forensinen jäsennin tarkastaa raakakoodipisteet `String.prototype.codePointAt()`-funktion kautta, paljastaen ja poistaen jokaisen ei-tulostuvan merkin alle millisekunnissa.